9.3.2017

(Haave)matkailua

Vajaa kuukausi sitten luin Tarina vaurastumisesta -blogissa, kuinka hällä on tavoitteena käydä sadassa eri maassa. Tästä ja myös siitä, että viimeisin pidempi ulkomaanmatkani on jo vuodelta 2015, olen nyt ollut kamalan matkakuumeen pauloissa koko kevään.

Viime vuonna tuli käytyä viikonloppureissulla Tallinnassa kahteenkin otteeseen (ensi omatoimimatkana ja toinen firman virkistysmatkana), ja vaikka siellä en elämäni aikana ole käynyt kuin ehkä vajaa kymmenen kertaa, tuntuu kuin olisi käynyt vain vähän pidemmällä kotimaanmatkalla. Tallinnaa ja Tukholmaa en osaa laskea ulkomaiksi.

Viime kesänä teimme myös pitkän kotimaanmatkan. Matkaa kertyi kahtena päivänä lähemmäs 1.000 kilometriä, kun kiersimme länsirannikkoa pitkin Päijät-Hämeestä – Vihtiin – Saloon – Turkuun – Raumalle – Poriin – Isojoelle – Tampereelle – Jämsään ja takaisin Päijät -Hämeeseen. Ihan noin pitkää reissua ei alun perin ollut tarkoitus tehdä, vaan aluksi paikat olivat Turku-Rauma-Pori-Tampere. Ja näissä kaikissa paikoissa oli tarkoitus käydä katsomassa tärkeimmät nähtävyydet. Noissa kaikissa paikoissa käytiinkin, mutta sitten toisena päivänä riitti vielä intoa ajaa vähän ylimääräistäkin. Ja moni paikka oli meistä matkalaisista, tai ainakin osalle meistä, uusia, tuli sitten käytyä oikein monen vuoden edestä eri paikoissa.

Matkalla

 
Lähdimme liikkeelle suht hyvissä ajoin aamulla, jotta ehtisimme mahdollisimman moneen paikkaan. Vihti ja Salo ajettiin vain läpi, mutta Turussa käytiin tallustelemassa kaupungillakin. Sattuipa samaan aikaan jonkinlainen maailmanluokan toritapahtumakin, joten siellä riitti paljon nähtävää. Kitsaina ei vain tullut ostettua oikein mitään; jonkinlainen marsipaanileivonnainen (ei niin hyvä) ja saksalaista brezeliä (tästä tykättiin kovasti!). Tarkoitus oli mennä käymään myös Turun linnassa, mutta sinne ei sitten koskaan loppujen lopuksi päästy.. Noh, onpa hyvä syy käydä Turuus toisenkin kerran.
Raumallakin kävimme tepastelemassa kaupungilla ja ihastelemassa Vanhaa Raumaa, jossa kävimme myös syömässä kivassa italialaisessa ravintolassa. Sen jälkeen totesimme, ettei Raumalla ollut oikein muuta tarjota meille; pitsiviikotkin olivat vasta seuraavalla viikolla ;)
Yövyimme Harjavallassa, mukavassa pikku hotellissa. Harmitti kovasti, kun unohtui pakata uimavehkeet mukaan, koska tuolla olisi ollut sauna ja uima-allas käytettävissä vielä tunnin kun pääsimme illalla hotellille. No, kävimme sen sijaan ihastelemassa alueen luontoa ja katsomassa historiallista Huovintietä.
Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin (yhä väsyneinä lyhyiden yöunien vuoksi, mutta onnellisina) jatkamaan matkaa kohti Poria. Siellä kävimme myös pyörähtämässä torilla, mutta totesimme samoin tein, ettei siellä ollut meille mitään, vaan malttamattomina jatkoimme matkaa kohti Yyteriä. Tästä paikasta olimme kuulleet paljon ja maisemat olivat juuri niin upeat kuin voi vain kuvitella.
Tämän jälkeen matkamme jatkuin kohti Isojokea. Tämä tuli ihan ex tempore, koska totesimme, että olisimme niin lähellä Pohjanmaan rajaa, että sielläkin oli Pakko päästä käymään. Ajoimme tästä syystä siis yhden ylimääräisen pistokkeen. Isojoki vaikutti viehättävältä pikku kylältä ja päätimme juoda siellä kahvit. Valitsimme kahvipaikaksi todella viehättävän näköisen vanhan rakennuksen (riihen tms.) ja siellä oli meidän iloksemme paikalliset nuoret tehneet paljon erilaisia kakkuja. Kakkuja sai syödä 10 eurolla niin paljon kuin vain halusi. Voi sitä onnen päivää..! Harmi vain, ettei meillä sitten riittänyt pokkaa (lue: kitsaus iski) ostaa koko porukalle sellaista, joten tyydyimme maistelemaan muutamaa erilaista kakkua parin euron kipalehintaan. Olivat  kyllä aivan upeita herkkuja.
Tästä jatkoimme matkaa Tampereelle, joka olikin koko porukalle tuttu kylä. Kävimmekin siellä lähinnä tapaamassa sukulaispoikaa pikaisesti ja lisäksi syömässä torin laidalla olevassa kiinalaisessa ravintolassa. Hyvää oli ja samaan aikaan pystyttiin kuuntelemaan myös livemusiikkia, kun torilta kuului (jonkin tapahtuman) musisointi.
Tampereelta jatkoimme, taas hieman pidemmän kaavan mukaan, Jämsän kautta kotiin. Siellä emme pysähtyneet enää, koska kello oli jo lähempänä puolta yötä tuolloin, joten jatkoimme siitä sitten kotiin.

Matkan jälkeen - mitä käteen jäi

Reissu oli mahtava. En ole ennen tehnyt noin pitkää "loma"reissua, jonka tarkoituksena ei varsinaisesti ollut päästä mihinkään. Kaikissa paikoissa vietimme juuri niin kauan aikaa, kun hyvältä tuntui. Jonkun verran söimme ulkona (tosin firma tarjosi Edenred -kortin muodossa näitä ruokia) ja muutoin mentiin omilla eväillä / kävimme kaupasta ostamassa matkalla ruokaa. Myös rahaa kului hotelliin (n. 40 € / henkilö, se kirpaisi) sekä diseliin toki. Muilta osin jätimme kaikki ostokset tekemättä ja keskityimme vain siihen hetkeen ja maisemiin.
Sen matkan myötä pystyi taas toteamaan, että kyllä Suomen kesä on kaunis. Ja monipuolinen. Välillä tuntui kuin oltaisiin oltu Alankomaissa kun laskeuduttiin Saloon, välillä kuin Amerikan maissipellot olisivat näkyneet kun Rauman kaislikkojen sijaan, välillä Yyterin hiekkasärkät näyttivät etelä-Euroopan dyyneiltä.
Jotenkin näiden nähtävyyksien jälkeen vain aloin entistä enemmän kaipaamaan uusia eksoottisia paikkoja ja maita.
Aloin miettimään, kuinka olisi mahdollista ottaa irtiotto arjesta ja lähteä matkalle, niin ettei tarvitsisi murehtia siitä, onko palatessa vielä työpaikka, koti ja velvollisuudet. Vai onko haavematkailu kauemmas (ja pidemmäksi aikaa) edes järkevää; iskeehän sielläkin arki jossain vaiheessa päälle. Onko tämä vain tyypillistä "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella" -ajattelutapaa?
Onko muilla samanlaisia ajatuksia vai mahdanko olla yksin? Kuinka sinä olet ratkaissut kaukomaan kaipuun?
 
Asiasanat: talous, budjettimatkailua, raha, matkailu, ulkomaanmatka, kotimaanmatka, irtiotto

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti