Maalaiselämää ja -romantiikkaa(ko?)

Olen lähtöisin syrjäisestä pikkukylästä, jonka koin nuorena ahdistavan pieneksi paikaksi ja olin täysin vakuuttunut siitä, että tuosta kylästä en tulisi saamaan enää mitään irti.

Koko teini-ikäni kapinoin ja halusin pian päästä pois vanhempieni valvovan silmän alta. Niinpä 16-vuotiaana muutinkin pois kotoa. Sen verran kunnioitin tai pelkäsin vanhempiani, etten lähtenyt kotikylän kirkonkylää kauemmas. Mutta jo se auttoi ja sain pidettyä jonkinlaiset välit vanhempiini.

Tuon kotoa poismuuton myötä vanhempani päättivät, että olisin jatkossa myös vastuussa omasta taloudestani. Ehkä tämän päätöksen taustalla oli ajatus siitä, että palaisin pian kotiin häntä koipien välissä. En tiedä, mutta näin ei kyllä ainakaan koskaan tapahtunut. Toki äitini saattoi välillä tuoda minulle, omasta halustaan, ruokia ja samalla katsoa, että minulla oli kaikki kunnossa. Mutta tuon jälkeen en ollut enää taloudellisesti heidän varassaan. Koskaan en saanut rahaa ilman, että olisin sen eteen tehnyt jotain. Viittaan tällä siihen, että nyt aikuisiällä, kun olen käynyt auttelemassa yksin asuvaa isääni, hän on siitä antanut minulle jotain pientä, ns. bensarahoja.

Sitten kun sain käytyä lukion kotikylässäni, muutinkin lähes suoraa tietä Helsinkiin. Osoitteeni ehti parissa vuodessa vaihtua lukuisia kertoja, kun suhailin pääkaupunkiseutua ympäriinsä ja etsiskelin omaa paikkaani. Missään ei tuntunut olevan oikein hyvä ja pian ymmärsin sen johtuvan siitä, että olin eksynyt suureen kaupunkiin. Tajusin olevani maaseudun tyttö, joka oli nähnyt kaupunkia jo ihan riittämiin. Tunsin kuitenkin, etten voisi lähteä. Että olin jumissa kehä III:n ringissä. En uskaltanut kerätä rohkeutta ja ottaa uutta suuntaa. En tuntenut voivani muuttaa elämääni.

Muutos

Kun noin vajaa kaksi vuotta sitten elämässä tapahtui paljon (pahoja) asioita ja minun oli tehtävä suuria muutoksia elämässäni, päätin yhden niistä olevan se, että halusin Pois. Silloinkaan en ollut niin uhkarohkea, että olisin ottanut kunnolla etäisyyttä kaikkeen. Vaikka asuinpaikkani muuttui, työpaikkani pysyi samana, kuten olen kertonutkin.

Siksi muutos ei ollut aivan niin suuri kuin olisin toivonut, mutta edetään pienin askelin. Muutin sen verran kauemmas, että sain hankittua oman talon ja pidettyä ensiasuntoni vuokrattuna pääkaupunkiseudulla. Pankin kanssa piti toki neuvotella pitkät tovit, mutta onneksi kaikki järjestyi.

Se, että asuu omakotitalossa tarkoittaa minusta sitä, että on mahdollisuus olla omavarainen. Pienikin maapläntti mahdollistaa kasvien viljelyn ja oma piha eläinten hankinnan. Myös ensiasunnossani oli pihaa, kun kyse oli luhtitalon ensimmäisestä kerroksesta, mutta koska vieressä meni vilkasliikenteinen tie, koin kasvatettavien kasvatusten tulevan myrkyllisemmiksi kuin keltaisen lumen..

Ensimmäinen kesäni uudessa kodissa meni lähinnä tavaroiden järjestelemiseen ja töissä käymiseen, joten silloin en saanut oikein mitään konkreettista aikaiseksi. Tosin uusi pihani oli ja on siitä ihana, että siinä kasvoi jo muuttaessani kymmenittäin hyötykasveja, koristekasveista puhumattakaan. Joten viikonloppu aamuisin join aamukahvin aina ulkona ja pyörin pihalla onnellinen hymy kasvoillani. Viimeinkin taas maalla. Ei liikenteen pauhua, ei ihmisiä. Vain aurinkoa, luontoa ja minä.

Omavaraisuutta

Toinen kesäni oli todella erilaisempi. Olin ahkera ja rakensin lukuisia kasvimaita ja istutin suuren määrän syötäviä kasveja. Joka aamu pääsin hakemaan leivän päälle salaattini suoraan keittiön ikkunan alta. Mansikoista tuli jokapäiväinen jälkiruokani ja kirsikat poimin suoraan puusta.

Myös eläinten kaipuu minulla oli suunnaton. Oikeastaan eniten haaveilin koirasta, mutta olin keväällä juuri menettänyt isäni luona hoidossa olleen koirani (jäi auton alle), joten en ollut vielä valmis hankkimaan hänelle seuraajaa. Isommat eläimet olivat poissuljettu pienen pihan vuoksi. Tosin mietin kyllä, josko olisi vuokrannut jostain lähialueelta peltoa ja ottanut siihen laiduntamaan eläimiä. Mutta totesin, että kustannuksia olisi tullut silloin liikaa.

Ajatuksena olisi siis hankkia tuotantoeläimiä, joiden avulla olisi oltu omavaraisempia. Eläimiä, joita pystyi kasvattamaan pienellä pihalla ja olisi mahdollisimman tuotantotehokasta. Mietin eri vaihtoehtoja ja pihan realiteetteja. Vertailin eri hinta-laatu-suhteita ja tutkin eri eläinten ruokavaliota sekä hoitoa. Koska olin maatilalta kotoisin, tämän kaltainen ajattelutapa ei ollut vierasta. Ja lopulta keksinkin oikean eläimen, kun mietin, mitä kaikkia eläimiä meillä oli lapsuudessani ollut kasvamassa.

Päädyin siis hankkimaan kaneja. Tai tarkalleen ottaen aluksi oli vain yksi, joka oli jo valmiiksi astutettu, mutta pian sille tuli toinen kaveriksi.
Mutta ennen kuin kerron heidän (hyvästä) elämästään lisää, haluaisin kuulla, kuinka monella teistä on eläimiä, jotka mahdollistavat omavaraisuuden? Onko tämä edes aihe, mistä haluatte kuulla tai mikä edes kiinnostaa..? Ymmärrän hyvin, jos aihe tuntuu iljettävältä tai vastenmieliseltä.

Asiasanat: talous raha, maalaiselämä maalaisromantiikka maaseutu omavaraisuus