3.3.2017

Ihmisten erilainen rahankäyttö mietittyttää

Kirjoitin viime tekstissäni kuinka minulla ei ole ollut elämäni aikana asuntolainojen lisäksi kuin muutama muu laina; isältäni asuntoa varten otettu 20.000 euron laina ja Hei –kortilla otettu 2.000 euron laina. Nämä molemmat maksoin pois niin nopeasti kuin vain mahdollista. Ihan vain siksi koska minua ahdisti kulut sekä se että oli tuollaista lainaa. Isäni kanssa olimme sopineet aluksi, että maksaisin hänelle korkoa lainasta noin 1.000 euroa. Tämän hän kuitenkin lopulta perui, kun hän totesi, että olen sisaruksistani ainoa, joka edes maksoi lainan sovitun aikataulun mukaisesti.

Samaa sukua, eri maata

Meitä on perheessäni siis neljä lasta. Ja jokainen sai jonkin suuruisen lainan (uskoisin kaikkien saaneen suht saman verran) elämänsä tarpeisiin. Kaksi meistä hankki lainan avulla asunnon, yksi otti lainan yrityksen kalustoa varten ja siskoni taas, no hän lainailee perheeltä ja tuttavilta rahaa milloin mihinkin tarkoitukseen.

Olen monesti miettinyt, kuinka samoista vanhemmista ja samasta elämäntilanteesta voi muodostua niin erilaisia rahankäyttäjiä. Olen siskoni kanssa raha-asioissa (ja monessa muussakin asiassa) kuin yö ja päivä. Hän ei hallitse rahojaan yhtään ja myös inhoaa raha-asioita. Hän on menettänyt luottotietonsa ja on aina rahaton, vaikka monesti yrittääkin kokeilla erilaisia bisnesideoita. Mutta hän ei ole valmis tekemään ”liikaa” töitä. Niinpä hän mieluummin käy manikyyreissä, hieronnoissa ja joogissa (jotka kuulemma ovat myös osa bisnesideaa -> pitää olla tyylikäs) kuin paneutuisi hetken talousasioihin, kirjanpitoon ja budjettiin.

Toisaalta arvaan kyllä, miten siskostani kasvoi tuon tyylinen ihminen. Äitini on myös koko ikänsä ollut hyvin lepsu raha-asioissa. Muutettuaan isäni luota pois, noin 10 vuotta sitten, hänenkin alamäkensä on alkanut. Isäni on todella tarkka raha-asioista ja muistan kuinka äitini aina kiukutteli isälleni, kun isäni piti niin hyvin kukkaron nyörit tiukalla, ettei äitini päässyt tuhlaamaan kaikkeen mihin olisi halunnut. Nyt ymmärrän, että olisimme olleet Todella köyhiä ilman isäni rahan säännöstelyä. Isäni teki välillä kolmea työtä ja siltikään ei rahaa tuntunut oikein olevan. Välillä kun äitini pääsi töihin, hän osteli meille kaikkea, täysin turhaa, läjäpäin vain ostamisen ilosta. Äitini on aina harrastanut tavaroiden ostamista ja hamstraamista. Hänen muutettuaan ”omilleen”, pois isän luota, hänellä on asunnosta ollut vain pieni kapea käytävä, jota pitkin hän mahtuu liikkumaan paikasta toiseen. Välillä hän saa siirrettyä tavaroita siten, että esim. olohuoneeseen mahtuu hienosti kyläilemään ja siellä näyttää todella siistiltä, mutta silloin se tarkoittaa, että toiseen huoneeseen (yleensä makuuhuoneeseen, jonka oven saa kiinni) ei mahdu enää ollenkaan.

Olin muutama vuosi sitten äitini luona talonvahtina, kun hän oli enoni kanssa kuukauden Aasian reissulla tapaamassa enon vaimon sukua. Tehtäviini kuului myös postin avaamiset sekä laskujen maksamiset. Tuona aikana näin aika monet perintätoimiston kirjeet sekä pikavippi –yritysten lainanlyhennys maksulaput. Muistelisin, että äidilläni oli noin 4-5 eri luottokorttia maksaakseen muita velkoja pois. Hän oli siis ottanut velkaa maksaakseen velkoja. Olin järkyttynyt.

Jokunen vuosi sitten tein äidilleni exceliin taulukon, johon hänen olisi pitänyt tehdä itselleen budjetin ja pitäytyä siinä. Hän oli alkuunsa innostunut ajatuksesta, mutta lopputulos oli arvattavissa..

Minä olen monesti kokenut huonoa omaatuntoa ja miettinyt sitä, pitäisikö minun antaa osa sijoituksistani sukulaisilleni, joilla asiat eivät ole niin hyvin ja jotka ovat todella pahoissa rahavaikeuksissa. Olenko itsekäs, kun en vain maksa heidän kaikkia pikavippejään pois ja pelastaisi heitä ahdingosta? Toisaalta äitini pääsi Aasian reissulle vain koska annoin hänelle lahjaksi ne matkan lentoliput. Siskoni pääsi muutamalle noin viikon mittaiselle Euroopan reissulle, koska lainasin hänelle rahaa. En siis tiedä, onko rahan antaminen / lainaaminen vain karhunpalveluksia heille? Mitä mieltä sinä olet? Onko sinun lähipiirissäsi ihmisiä, jotka olisivat yhtä ääripäitä kanssasi raha-asioissa?

Asiasanat: talous, raha, lainaaminen, perhe, rahankäyttö
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/17847185/?claim=9772ba2urd5">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

6 kommenttia:

  1. No ei ainakaan ihan suorilta käsin kannata maksaa pikavippejä pois. Ehkä niin, että tehdään kokonaissuunnitelma maksuja varten ja jos siinä pysytään, voi palkinnoksi vähän auttaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Tuo kuulostaa kieltämättä paremmalta vaihtoehdolta kuin omani, jossa annan rahaa, ilman että varsinaisesti toinen muuttaa omaa käytöstään (eli seuraisi omaa rahankäyttöään) yhtään.

      Poista
  2. Hyvä kommentti kuusivuotissuunnitelmalta. Eli että auttaisit maksusuunnitelman teossa ja siinä pysymisessä, ja sitten jos se sujuu, auttaisit palkinnoksi rahallisestikin.

    Jos rahavaikeudet johtuisivat jostain sellaisesta, että on ostettu tärkeitä asioita kuten ruokaa ja lääkkeitä ja muuta järkevää, katsoisin auttamisen olevan hyvinkin toivottavaa.
    Mutta kun velkaantuminen on johtunut kaiken turhan luksuksen ostelusta, pitäisi mielestäni ensin joku muutos tulla rahankäyttötaitoihin, ennen kuin velkojenmaksussa kannattaa rahallisesti auttaa. :(

    Omat vanhempani ja sisareni perhe ovat todella monella tavalla täysin erilaisia kuin minä, eikä rahankäyttökään ole samanlaista, mutta ei silti voi sanoa, että raha-asioissa oltaisiin täysin ääripäitä.

    Ne on keskituloisia ja keskimenoisia tavallisia ihmisiä, joilla on omakotitalot, autot, ulkomaanmatkat ja muut "normaalit" rahareiät, ja lainoina asuntolainoja, autolainoja, remonttilainoja. Itse taas olen hyvin pienituloinen ja pienimenoinen, ja ainoan velkani, pienen asuntolainan, jo maksanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Violacea myös sinulle kommentista.
      Olen itse samaa mieltä, että tärkeä kulut ovat sellaisia, missä pitää auttaa. Mutta äitini ja siskoni tapauksessa rahanreiät ovat lähinnä kauneudenhoitoon liittyviä, kauniiden tavaroiden ostelua jne.

      Sinun tilanteesi on kyllä kovin mielenkiintoinen ja jopa hatunnoston arvoinen. Olet onnistunut maksamaan asuntovelkasi pois todella nopealla aikataululla ja vielä huiman pienillä tuloilla. Koetko tulojen pienuuden olevan kuitenkin ahdistavaa? Tosin kulusikin ovat kunnioitettavan pienet, joten ne ovat varmasti mukautuneet yksiin tulojen kanssa ja sikäli voisin kuvitella, että olet tilanteeseen tyytyväinen.

      Poista
    2. Tällä hetkellä en koe tulojeni pienuuden olevan minkäänlainen ongelma. Tosiaan velaton asunto, joten asumiskulut on hyvin pienet. Muutakaan isoa menoa ei ole, eikä ole heti näköpiirissäkään. Menot pienemmät kuin tulot ja reilusti kuitenkin asunnon lisäksi olevaa varakassaa. Kaikki hyvin siis.

      Mutta oli kyllä jossain vaiheessa opiskelijana pari vuotta ahdistunut olo, kun tuloni olivat superpienet (siis paljon pienemmät kuin nyt työttömänä, koska sain opintorahaa ja asumislisää vain osan vuodesta ja vain hieman kesällä palkkaa). Mitään hätää silloinkaan ei ollut, mutta tuntui vaan vähän ahdistavalta, kun tulojen minimaalisuuden vuoksi jouduin käyttämään aiempia säästöjäni elämiseen. Eli se, että pitkäaikaisesti menot oli suuremmat kuin tulot, loi turvattomuuden tunnetta.

      Poista
    3. Kuulostaa siltä, että olet onnistunut niin sanotusti kasvamaan tuohon tilanteeseen. Ja ymmärrän oikein hyvin, että jos joutuu käyttämään kerryttämiään säästöjä, silloin iskee ahdistus. Mutta hyvä kuulla, että nykyinen tilanteesi on sellainen, ettei tuota ahdistusta enää ole.

      On kyllä kovin mielenkiintoista puhua tästä aiheesta eri ihmisten kanssa. Eri ihmisten näkemykset eroavat toisistaan niin kovin paljon. Toisella on hyvä olo vasta kun pankkitilille tulee joka kuukausi nelinumeroinen luku. Toisella on hyvä olo, kun tulot ovat edes hieman suuremmat kuin menot. Ja kolmas saattaa olla ihan tyytyväinen, kun keksii jonkin tienisti keinon edes yhdeksi päiväksi; jotta saa riittävästi rahaa syödäkseen sinäkin päivänä. Niin erilaisia me olemme.

      Poista