Työasioita; turhautumista, mutta myös innolla kohti uutta

Viimeinen vuosi – puolitoista ovat olleet minulle todella maailmaa mullistavia ja vauhdikkaita.

Puolitoista vuotta sitten lähdin pääkaupunkiseudulta rytinällä kohti maalaismaisemia. Rytinällä, koska yksityiselämä oli täysin sekaisin ja taakse jäivät viimeisen 10 vuoden aikana kertyneet ihmissuhteet sekä oikeastaan koko kasaamani elämä. Ystävät, tuttavat, asunto, työ, harrastuspaikat.. kaikki. Tai no, kävin puolisen vuotta vielä töissä siellä, joten toki joka arkipäivä palasin vielä vanhoihin maisemiin. Mutta reilu vuosi sitten vaihdoin työpaikkaa ja sen jälkeen elämä mullistui vielä lisää. Seitsemän vuotta samana pysynyt piskuinen työpaikka vaihtui uuteen ja nuorekkaaseen yritykseen, joka työllisti satoja ihmisiä.

Työpaikan vaihto avasi silmäni

Ensimmäiset kuukaudet uudessa työpaikassa menivät kuin siivillä. En tuntenut oloani hyväksi, mutta selitin itselleni, että se johtui vain siitä, että maailmani oli niin mullistunut. Pidin kovasti esimiehistä, työpaikan rentoudesta sekä eduista ja olin tyytyväinen, kun työmatkani ei ollut enää neljää tuntia päivässä. Silti, jokainen aamu lähdin töihin tuntien vastenmielisyyttä. Jokainen viikonloppu itkin, kun ajattelinkin töihin paluuta. En voinut hyvin. Ja syy oli työparini. Hän tuntui vihaavan minua ja antoi sen kyllä sitten myös tuntua. Kesän korvilla en enää jaksanut, vaan puhuin avoimesti esimiehilleni asiasta ja löysimmekin lopulta ratkaisun työtehtävieni uudelleen organisoimisella. Nuo olivat kuitenkin pitkät kuukaudet ja ne olivat rikkoneet minussa jotain. Kuukausia tilanteen korjaantumisen jälkeenkin tunnen vastenmielisyyttä tulla aamuisin töihin. Edelleen toki näen ex-työpariani päivittäin toimistolla, mutta en tunne enää sitä puristavaa tunnetta kurkussani hänen läsnä ollessaan. Siksi koen, ettei tunne enää johdu hänestä. Kuukausien ajan olen vain ehdollistanut itseni siihen tilaan, ettei minulla ole hyvä olla.

Olen jo aikaisemmin lukenut ja miettinyt elämää, joka olisi jotain aivan muuta kuin ”normaali” elämä; jotain muuta kuin töissä käymistä kahdeksasta ja neljään; jotain muuta kuin työpäivän jälkeen kiireellä kauppaan juoksemista, jotta ehtii laittaa ruokaa ja olla hetken hereillä, ennen kuin tarvitsee taas käydä nukkumaan ja herätä kukonlaulun aikaan uuteen tylsään työpäivään.

Kesän jälkeen olen miettinyt kuumeisesti, mitä haluaisin elämältä.

Mietin työpaikan vaihtoa; muuten hyvä, mutta onnistuin puhumaan itselleni todella hyvän palkan (joskin palkka tippui pk-seudun tasosta) & edut (mm. täydet lomat) tullessani nykyiseen työpaikkaan, enkä usko että tähän onnistuisin toista kertaa.

Mietin opiskelujen aloittamista työn ohessa, jollekin täysin uudelle alalle; fiksuinta olisi kyllä lukea tradenomiksi, järkevä jatkumo merkonomi koulutukselleni. Mutta plääh, opiskelu ei vain innosta.

Mietin erinäisten sivubisneksien tekemistä, jotta sijoitusomaisuus kasvaisi niin suureksi, että voisi elellä osingoilla; laskelmien jälkeen totesin että tämä on mahdollista ehkä noin 30 vuoden kuluttua. Ei mikään pikaratkaisu siis.

Mietin oman yrityksen perustamista, jotta voisin tehdä töitä siellä missä haluaisin, milloin haluaisin; tätä olen miettinyt jo useammankin kerran, mutta pelkään heittäytyä ja jättää työni sekä varman toimeentulon.

Syksyllä, kun olin jo vaipumassa epätoivoo, enkä ollut keksinyt mitään ratkaisua ongelmiin, päädyin Digivallankumouksen sivuille lukemaan mm. tekstiä paikkariippumattomuudesta sekä lifestyle-yrittäjyydestä. Sivuilla kerrottiin myös yrittäjyyden hyvistä puolista; siitä miten yrittäjä voi itse päättää ajan ja paikan työnteolle. Rohkaistuin miettimään tätä ajatusta enemmän.

Mietin mitä muuttaisin, jos voisin tehdä asiat toisin ja ei olisi pelkoa esimerkiksi taloudellisista asioista.

Tiedän, että haluan matkustella ympäri maailmaa, määritellä itse työaikani, tehdä töitä niin ettei joku muu kerää kaikkea voittoa tekemästäni työstä (enkä kuitenkaan osaa jättää työasioita työpaikalle niin kuin moni muu palkallinen) ja kun kuitenkin tykkään tehdä töitä. Tykkään oppia uutta ja selvittää erilaisia toimintatapoja. En haluakaan elämää, jossa minun ei tarvitsisi tehdä mitään. Tai sanotaanko näin, että jos joskus saan kerättyä niin paljon sijoitusomaisuutta, ettei minun tarvitsisi päivääkään tehdä töitä, tekisin jotain työhön verrattavaa, vain omaksi ilokseni. Istun monesti iltaisinkin tietokoneella lukemassa erilaisia sijoitusratkaisuja, verotukseen liittyviä artikkeleita, kirjanpidollisia vinkkejä. Teen oman elämän rahan käytöstä erilaisia exceleitä ja taulukoita, ihan vain koska nautin siitä. Saan siitä viihdykettä. Se on harrastukseni.

Tämän kaiken mietiskelyn tulos on se, että olen nyt muutamia kuukausia miettinyt toimivaa liikeideaa, jota uskaltaisin lähteä toteuttamaan. Miettinyt niin, että pää tuntuu jo hajoavan, ja sisältä olen pakahtua, kun en keksi miten saisin kaiken toimimaan.

Ja huvittavaa on myös se, että kun seuraan Ananaksen blogia, hän on juuri nyt myös päätynyt perustamaan oman yrityksen. Mielenkiinnolla seurailen hänen kirjoituksiaan, josko sieltä saisi itsellekin hyviä ideoita ja toimintamalleja.

Asiasanat: talous, raha, työ, taloudellinen riippumattomuus, passiiviset tulot
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/17847185/?claim=9772ba2urd5">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>